Sirpaleet toisissamme sekaisin
Jos olisin ollut vahvempi
kovempi
Olisinko selvinnyt rikkoutumatta
Minä olin perinyt sinun luonteesi
Sen, joka sinulla oli poikana
hiljainen
pehmeä
Hullunkurista, eikö?
Minä kuin sinä
Sinä rikoit minut, samalla siis itsesi
Sirpaleet toisissamme sekaisin
***
Kesä ja helle, vuosi 80 jotain
Saunan puhtaana
lautoja pitkin
eteisestä kamariin
Lattia auki,
pölyinen remontti
uusi ikioma huone tulevalle koululaiselle
Huoneessa koulupöytä, maailman upein
lastulevyn tuoksu uusi ja harvinainen
huumaava pienen tytön nenässä
Aika, joka lähtee väärään suuntaan
Talon ihmisissä vasta pieniä säröjä
***
Joinakin vuosina muistan syntymäpäiväsi.
Kuolinpäivänäsi saatan sytyttää sinulle kynttilän,
mielessäni.
En löydä haudallesi eksymättä.
En kerro sinusta lapsilleni,
vielä.
En enää vihaa sinua,
mutta aamuisin peilistä katsovista kasvoistamme en pidä.
Pitäisi kai kiittää sinua siitä, että rikoit minut.
Vain sirpaleista saa koottua jotain erityistä.
***
Kesä on julma
Se tuoksuu
tuoksuu
tuoksuu
eikä välitä, vaikka tuoksullaan herättää kaikki muistoni
Koivu ja saunavihta
maailman paras tuoksu
Lauantaisin sama raivokohtaus
oli saunaikkunan verho kiinni tai ei
Hellepäivän jälkeen heinäpellon kosteus raikkaana ja uutena
Renkaiden rapina soratiellä
eikä poliisi tule koskaan oikeaan aikaan
***
Pitäisikö muka olla kiitollinen
Sisällä kodissa ei ainuttakaan pulloa
Kaikki piilossa autotallissa liiterissä halkopinossa - mikä klisee!
Luulitko, ettei kukaan huomaa
Pirun silmät
pirun kieli sinussa
paljastivat kaiken
***
En kutsu kavereitani meille.
Tuon kokeista vain kiitettäviä.
En näy en kuulu.
Tottelen.
Minulla ei ole murrosikää.
Minun pitää keksiä, miten pelastan meidät.
Luulitko, että juomisesi oli vain oma asiasi?
Viinasi oli meri, johon melkein hukuin.
***
Halusin tappaa sinut, isä
naiselliseen tapaan myrkyttämällä
pakkasnestettä viinojesi sekaan
En tappanut
Pelkuri pelkäsi
poliisia
vankilaa
Mikä synti
mikä häpeä
HUONO PAHA TYTTÖ
Ajatuksissani
pidän tuota tyttöä sylissäni
Jaksa jaksa jaksa vielä!
***
Auringon lämpö kutittaa iholla
leppeä tuuli hyväilee hiuksia
ympärillä koivun ja nurmen tuoksu
t ä y d e l l i n e n k e s ä p ä i v ä -
näkymätön käsi kuristaa kurkkuani
pallean päällä istuu joku
en pysty hengittämään
sydämeen tekee kipeää
tosi tosi kipeää -
minä istun nurmella
täydellisessä kesäpäivässä
rukoilen
anelen
pysyisit poissa aamuun asti
olisit retkeesi tyytyväinen
raivosi olisi laantunut
vihasi hiipunut
nukkuisit aamulla pitkään
(et heräisi enää koskaan)
Minä löydän neliapilan
***
Sinä tykkäsit käydä bingossa.
Minä tykkäsin, kun kävit siellä.
Bingoiltoina et ollut kännissä, et riehunut kotona.
Bingoiltoina hengitin helpommin, hieman.
Jouluna voitit bingossa kinkun.
Vieläkin lempiherkkuani.
***
Hymy
on paras paikka piilottaa suru.
Olen arvoton
olen huono
en kelpaa.
Voi, mitä oppeja opetitkaan lapsellesi!
Valheita.
***
Minä rakensin talon
Seinät jyhkeät, läpitunkemattomat
turvallinen muuri turvattomassa vankilassa
Pienimmätkin reiät umpeen tilkittyinä
tiiviinä kuin faaraon kuolinkapalo
täydellisenä kuin kipsiveistoksen silkkinen iho
Ikkunoissa verhot
ja sisällä pimeää
ei sillä, että ketään kiinnostaisi katsoa
Ei savupiippua
julkisivu nätti ja soma
Tyttäresi, rakennusmestari
***
Hei isä
terveisiä täältä!
Oletko huomannut?
Rikon
sitä yhtä ja ainoaa sääntöä
Kotiasioista ei puhuta kenellekään
Huudan
paljastan
enkä häpeä yhtään!
***
Tytöstä tulee tuomari,
se tuomitsee minutkin
kuulin sinun sanoneen
opiskelemaan päästyäni
Oikeassa olit
Minä halusin nähdä oikeutta
uskoa palkkaan, jonka paha saisi
Ajattele isä,
mihin kaikkeen
ihminen yltääkään vihansa voimalla!
***
Kerran joku huomasi jotain
Ei ei
sinulla ei ole mikään hätänä eihän
hölmö lapsi
(etkös häpeä)
Hymyile!
Kotiasioista ei puhuta kenellekään!
Ja minussa ei ollut yhtään mitään
minä en ollut yhtään mitään
Tämä on minun kipein muistoni
***
Et koskaan rikkonut luitani
et koskaan vuodattanut vertani
et koskaan antanut minulle
edes mustelmaa
(Miten siis kuvailla kenellekään, kuinka helvetisti sinua pelkäsin)
Yhden ainoan kerran
nostit kätesi minua vastaan
Kädelläsi
rikoit kaiken sen, mitä minussa oli rikottavaa
Sisällä silppua
vihasta tehty kuori ihmisen muodossa
Minä
***
Aina ei tule edes itku
Montako kymmentä, sataa, iltaa
ilman kuumia kyyneleitä tyynyliinalla
ilman helpotusta rinnan piinaavaan poltteeseen
Aistit äärimmilleen virittyneinä
kehon pieninkin säie valmiudessa
hengitys pinnallista, pistää
silmät suurina pimeyteen
etsien petoa, jota ei näe
Äänet keittiöstä
kaadat maitoa leikkaat leipää
puukon kolahdus pöytää vasten
Onko tämä se ilta
onko tämä se yö
jonka jälkeen ketään meistä ei enää ole
Pelkään nukahtaa
Pelkään herätä
***
Muistatko, kun tapasimme kuolemasi jälkeen unessani?
Pelkäsin sinua kuten aina.
En välittänyt.
Sanoin sinulle kaiken.
Kuuntelit hiljaa.
Unessa sait kaiken sen, mikä sinulle kuuluu.
Unessa otin kaiken sen, mikä minulle kuuluu.
Muistatko?
***
Vuosiksi sinä veit minulta kaiken
ilon
voiman
itsetunnon
Vuosiksi sinä täytit minut
vihalla
surulla
ahdistuksella
Tietäisitpä miten helvetisti minä raadoin
verellä
hiellä
kyynelillä
parantuakseni!
Tänään minä olen paras minä
(Ikinä
koskaan
milloinkaan
en anna kenenkään enää rikkoa minua)
***
Missä minä olen kasvanut?
Siellä, missä
elettiin toisenlaista elämää
rintamamiestalon niukkuudessa
kaupunki oli maailman toisella puolella
vihkivalat vannottiin kuolemaan asti
lapsia ei pakattu autoon kunnan vuokrataloon vietäviksi
Siellä, missä
kuolema tuntui ainoalta vaihtoehdolta
(sinun)
Siellä sinä minut kasvatit
***
Rasti poskipäässä
ihoon painuneena
Merkitty
Vanha sielu
nähnyt, kuullut
Erityinen
Voi, miten hassuja ajatuksia pikkutytöllä olikaan!
Nyt on rasti kilojen alla
vanhuus siirtymässä ruumiiseen
Ei mitään merkitsevää eikä erityistä
Olen joskus niin väsynyt, isä
***
Maaliskuun aurinko lupauksena keväästä.
Pilkkireikä jäässä
jalkojesi juuressa.
- Saitko kalaa?
Kivistys rinnassa.
Vai tunsitko mitään?
Ajattelitko meitä, minua, yhtään?
Kaduitko,
pelkäsitkö,
tiesitkö?
Missä sinä olet, nyt?
Et voittanut pilkkikilpailua.
***