Vihan viljakin kypsyy
ja kuolee pois

Sepelvaltimot vaikeasti kovettuneet
Sepelvaltimossa täydellinen tukos
Sydän vahvasti kiinnikkeinen ja suurentunut

Ennen pelkäsin sinua

Nyt pelkään geenejäsi

Mitä ne tekevät minulle?

(MITÄ NE TEKEVÄT POJALLENI?)

En halua kuolla vielä.

Hengityksen salpaava pelko, vierellä kulkenut kuin kasvunsisar
Jätä minut jo!

***

Minä imartelin itseäni:
taistelija selviytyjä
taivun

taivun

vaan en koskaan katkea

Kun sinua ei enää ollut katkesin kuitenkin

Taivuin

taivuin

enkä enää oiennut

H a j o s i n

Mutta tiedätkö, isä, mikä minussa on aina ollut?

Tuhkassa kyti
sai happea
syttyi
leimahti roihuun

elämännälkä

***

Minulla on sinua ikävä.

Ei sitä, mikä olit,
vaan sitä, mikä et koskaan ollut,
sitä, mikä olisit voinut olla.

Minä haluaisin niin kovasti istua kainaloosi.

Kertoa sinulle,
mitä olen saavuttanut,
miten olen lapseni kasvattanut.

Sinä rutistaisit minua lujaa,
kertoisit olevasi minusta ylpeä.
Ja minä olisin kotona ja turvassa,
en koskaan yksin enkä eksyksissä.

Minulla on sinua niin valtavan kova ikävä.

***

Minulla on sinun silmäsi, sinun kasvojesi piirteet, kehosi muoto.

Sinä olet alati minussa, mielessäni, sielussanikin,
mutta sydämessäni et ole ollut.

Sinä olet minut synnyttänyt, luonut ja muovannut.

Minä en saanut sinua koskaan surmattua.

Voit kulkea mukana, en enää kapinoi vastaan.
Sinä olet minä,
mutta minä en koskaan tule olemaan sinä.

***

Pienenä
sylissäsi
vahvoilla
käsivarsillasi

Suukotin
parransänkeäsi
Tuoksuitko
tupakalta?

En muista

Olen kuullut,
nähnyt kuvan

Sen täytyy olla totta

***

Olin jo unohtanut

Sinähän soitit minulle
sen ainoan kerran
jossain lähdön ja kuoleman välissä

Voisit tulla tänne kamariin lukemaan
saisit olla ihan rauhassa,
sanoit

Voi miten myöhässä olitkaan!

***

Syrjäänvetäytyvä, omissa oloissaan viihtyvä
sanoi sisaresi

Hiljainen, rauhallinen
sanoi veljesi

(Sinä kuin minä)

Mitä kipuja herkkyyksiesi taakse piiloutuikaan?

Jos vain olisit valinnut toisen tien
Vieläkin kulkisit sillä

***

Olet ihana, sanon tyttärelleni

Niin olen, vastaa hän 2-vuotiaan itsevarmuudella

Sinä et pitänyt lapsista
Liian kuuluvia
liian näkyviä
liian ärsyttäviä

Olisitko pitänyt minunkaan lapsistani?

Olen kai liian ankara
muistojeni sokeuttama arpieni vanki
Olisit sinä heitä rakastanut

(olisithan)

***

Onpa hyvä, että näytit,
nyt tiedän isäsi

virkkoi viisivuotias lapsuudenkuvistani

Voi isä isä isä

Et tiedä mitä menetit!

***

Oletko tavannut appiukkoni?
Hän tuli sinne viime vuonna.
Onko teillä mitään yhteistä,
keksittekö mitään puhuttavaa?

Tähyilettekö yhdessä tänne alas?
Osoitatko sormellasi:
minun tyttöni!
Näettekö lapsenlapsenne,
minun aarteeni ja lahjani!

Meillä on täällä kaikki hyvin, isä.

***

On ihan helvetin pelottavaa olla onnellinen

Tärkein oppi
olla varuillaan

Elämän perusta
ei ole turva

Ihmisyyden perustunne
ahdistus

Sinun kanssasi piti kasvaa ylösalaisin

Olen onnellinen nyt, isä
mutta älä paljasta kenellekään
ettei kukaan vain huomaa
ettei kukaan ota pois

***

Minä olen muuttunut

Hymyilen
mutta en enää piilottaakseni surua

Nauran
enkä enää samaan aikaan itke sisälläni

Puhun
koska haluan

Pidän ihmisistä
enkä häpeä enää

Maailmassa onkin värejä tuoksuja ääniä hyviä paljon

Tuntisitpa minut nyt

***

Olen minä sinulta jotain hyvää saanut

Rakkauden karvarouskuihin
kirnupiimään
silliin ja uusiin perunoihin

Variksia en ampuisi
mutta pääskysten pesille
naulaan tukilaudan

On tullut taas kesä, isä

***

Alkoholisti

Ei ei
liian kaunis sana

Juoppo

Mutta vihani alkaa olemaan jo loppuunkulunut

Mistä minä nyt polttoaineeni ammennan?

***

Ensi vuoden merkkipäivämme:
minulla 40 vuotta elettyä elämää,
sinulla 20 vuotta mullan alla.

Olet tainnut suorittaa tuomiosi siellä toisella puolella?
Olet hyväksynyt valintasi ja elämänpolkusi,
oppinut vanhoista virheistä,
syntisi sovittanut ja hyvittänyt.

En minäkään voi sinua enää tuomita.

Olen antanut sinulle anteeksi.

Vihasin sinua silloin,
taidan rakastaa sinua nyt.

***

Minun pojallani tulee olemaan samanlainen arpi rinnassa
kuin sinulla

Sinun pitäisi hitto soikoon olla täällä
kertomassa miten siitä selviää

Sinun pitäisi olla täällä
olemassa minulle oikeana isänä
Saisin hetken olla tytär ja heikko

Jaksaisin taas olla äiti ja vahva

***

Mistä nämä kaikki
vihan ja rakkauden sanat
kaikkien näiden vuosien?

En tiedä.

Kauanko niitä vielä tulee?

Niin kauan kuin minulla on sinulle asiaa, isä,
niin kauan.

***

Isä

Kun sanat ovat loppuneet

Jäljellä enää tunne
pieni tyttö pitkät letit
hymykuoppa

Olethan luonani

***

Vuosi 1998
ällä äidinkielestä

Kirjoitin:

"Olen ratkaissut elämää ylläpitävän voiman:
naisen raivo.
Minä olen nainen ja
minulla on naisen raivo."

20 vuotta myöhemmin
voimaa on toisenlaistakin

Anteeksianto ja rakkaus

***

Lakkasin jo vuosia sitten kysymästä miksi

Kai sinulla oli syysi

Surullisinta olisi
jos mitään syytä ei ollutkaan

En saa koskaan tietää

Ei sillä ole väliä, enää

Vihan viljakin kypsyy ja kuolee pois

***